12.04.2010
Nonni, ystävät, nyt mä saan teille kertoa, että olen löytänyt mitä ihastuttavimman ja ehkä hieman yllättävän tuottajan levylleni, nimittäin Sipe Santapukin!
Kävi ilmi, että me jaetaan innostus ranskalaiseen chansoniin, ja siitä se sitten lähti.
Nyt mä siis kirjoitan biisejä ja treffailen Sipeä aina, kun se tulee piipahtamaan Helsinkiin ja välillä kehtaan soittaa sille iPhoneen äänitettyjä RAAKAdemojani, yleensä vaan muuten parannetaan maailmaa. Taikka mun elämänkoukeroita
Me jaetaan myös rakkaus sushiin ja lenkkeilyyn, paitsi että mähän en kehtaa melkein sanoa kellekään, että en tosiaan ole urheillut kohta kahteen kuukauteen melkein ollenkaan, apua…
On kevät, mutta uudet kappaleeni ovat jotenkin inhottavan synkkiä. Äsken Stoolin Katja, (mun promoottorini) sen keksi, pelastuksen, aion järjestää pitkästä aikaa bänditreenit ja soittaa kaikki biisit niiden kanssa, ja juottaa hieman viiniä siinä samalla, saan sieltä varmasti takaisin sen innostuksen, minkä yksin kotona nysvääminen on kadottanut!
xoxoxoxo
h
05.04.2010
Mä olen biisintekoputkessa. Se alkoi kolme viikkoa sitten, ensin tiskasin ja sitten käänsin pianon niin että näen ikkunasta merelle . Mutta vasta toissapäivänä leikkasin kynteni. Sormet näyttävät siltä kuin niistä olisi katkottu 1/4-osaa pois, ja pianon koskettimet tuntuvat samalta kuin joskus silloin kauan sitten, ennen turhamaista manikyyriaikaani. Nyt soitan taas Bachia ja oon aivan fiilareissa!
Suurin huoleni on tällä hetkellä se, että jos teen levyä kesällä, onko todella niin, että lumi ei tänä vuonna ehdi sulaa ennen kuin vasta syksyllä?Toisaalta, jos olen kokoajan sisällä, onko sillä väliä?Olenko kokoajan sisällä, en minä tiedä, en ole koskaan tehnyt levyä, ei hajuakaan kauan siinä oikeasti menee.Sen näkee sitten. Pitäisi elää terveellisemmin, syödä niitä pirun goji-marjoja joista kaikki puhuvat, vaikken edes tiedä mitä ne ovat, yhtenä aamuna tosin heräsin aikaisin ja menin hotjoogaan ja se oli ihanaa, mutta sitten tulin kotiin ja nukuin koko päivän. Lenkilläkin kävin kerran, mutta yhden talon katolta tippui päähäni jääklöntti ja sain pienen aivotärähdyksen. Niinpä istun kaiket päivät kotona, paitsi tiistaisin, jolloin käyn opettamassa neljä tuntia musiikkia koulussa. Ja musta tuntuu, että elän ihan parasta aikaa! Mutta syntyyköhän tästä ällö-onnellisuudesta yhtään hyviä biisejä, mietin…Onko väärin toivoa, että tapahtuisi pian joku henkilökohtainen katastrooffi, jokin henkisen tilan järkkyminen, jotta saisin aikaiseksi jotain oikeaa? Vai onko se ihan vanha klisée, mitä sitten jos tulisikin välillä onnellisia biisejä, ja toisaalta, haikeus taitaa kuitenkin ulkoisista onnellisuustekijöistä huolimatta olla sisäänrakennettu tila.
Hyvää huhtikuuta <3 Heli
Ps. Hitto, unohdin melkein mainita, mun eka oikea sinkku saapui viime viikolla, ihan vaan Annankatu, mutta nyt kuorilla ja Warnerin kautta! Se ei tuntunut niin hienolta kuin miltä olisin kuvitellut, mutta kun jaan sitä ystäville, esittelen aina sen cd:n siellä sisällä, se on painettu eikä enää mikään tussilla töherretty demo!Löytyy iTunesista.
18.02.2010
Anteeksi että olen ollut pois näin kauan!
En osannut kirjoittaa mitään, koska en olisi voinut kertoa sopimusneuvotteluistani. Jos niistä ei olisi tullutkaan mitään, olisi ollut masentavaa jakaa se tieto täällä...
Mutta nyt, oi nyt, TITTIDIDII: Mä allekirjoitin sopimuksen Warner Music Finlandin kanssa!Elämäni on annettu Asko Kallosen pääkallovarmaan hoivaan. Ne lähettivät mut heti viime viikolla biisileirille- tosin kaverini naureskelivat että luultavasti mä vaan luulen meneväni biisileirille mutta joudunkin vieroitukseen euroviisufinaalibileiden jäljiltä... (oli kyllä hyvät bileet, tanssittiin aamuun saakka mm. Amadeuksen ja sen porukan sekä norjalaisviulistien kanssa!Kuunkuiskaajien Sussun kanssa tehtiin myös tanssi, jonka tarkoituksena oli näyttää mahdollisimman kamalalta. 
)
Mutta oikeesti, biisileiri oli antoisa ja tein ekaa kertaa biisin jonkun toisen kanssa ja lisäksi keskellä kirkasta päivää! Se toinen on Eero Alasuutari, joka soittaa Brightboy- nimisessä bändissä, ihana poika, ihana poika. Tai suomalainen mies, kuten he itseään tituleeraavat.
Tänään on penkkarit ja aurinko paistaa ja siitä on muka jo kahdeksan vuotta kun itse riekuin rekassa ja tunsin olevani vapaa… Mutta onneksi luin nettilehdestä että “Heli Kajolle unelmasopimus”, ja koska median sanaan voi luottaa ja se on aina oikeassa, tajusin, että hitto, mähän toden totta sain unelmieni sopimuksen! Ei sitä edes huomaa, kun höyryää kokoajan eteenpäin kauhealla vauhdilla. Joten nyt voin tästä lähtien sanoa, että sitä mitä ei voi kuvitella, ei voi saavuttaa (äitini ohjeita) ja että kun uskoo unelmiin, ne tulevat todeksi. Ja että äänellään se variskin laulaa Ja kun sadattelen sen himskatin levyn kanssa, jota nyt hiljalleen ruvetaan työstämään, sanon, että sen saa mitä tilaa….eli raakaa työtä on luvassa. AND I LOVE IT!
xoxo,
Heli
29.01.2010
Hei, me ollaan Tampereella!
Tultiin aamujunalla- VR toimi hienosti, ja rynnistettiin Tampereen messukeskukseen, jossa on pyörinyt joku kauhee noroviruksentapainen…mä syötin mun porukalle maitohappobakteereja kourallisen, ja sit saatiin treenata 25minuuttia lavalla…
Ja on kyllä niin hienot puitteet että! On kuulkaas valoja ja screenejä, ja Green Room on tänä vuonna yleisön kanssa samassa tilassa ja tosi hieno! Ainoo pelko on just se, että kasvaako esiintymisjännitys siinä istuessa katsomassa oikein aitiopaikalta muiden esityksiä...tulee ihan klasarikonsertit mieleen….paitsi että tää on Viihdettä.
And we love it!
Pus, ja pliis, ajatelkaa mua lämmöllä, mua tietenkin taas jännittää niin paljon että mä kehittelen kaikenmaailman kauhuskenarioita mielessäni…äsken en muka enää erottanut sävelkorkeuksia. Niinku et en muka osaa laulaa enää kahta eri säveltä. Onneks Nasu, joka on tutkintoa vaille psykologi (ja mun ystävä)saapuu huomenna ni saan taas kaikki ruuvitkin tarkastettua..
Mut hei, oon mä myös tosi innoissani, on tää vaan niin siistii, tää Viihde!
xoxox,
heli
20.01.2010
Mulla on tosi kiire. Ja yöllä näen unta siitä että laiminlyön mun oppilaat,jätän ne yksin luokkaan, jätän ne muka ihan hetkeksi koska pitää vastata johonkin mailiin, siinä vaiheessa uni muuttuu painajaiseksi, tietokoneen avaaminen kestää ikuisuuden ja koulun käytävä tuntuu loputtoman pitkältä ja kun vihdoin pääsen takaisin luokkaan, siellä oppilaat soittavat kiltisti Kauan- biisiä rehtoreiden paimentaessa niitä ja mä itken ja kaikki paheksuu…
Miksen mä näe unia euroviisuista, missä on mun “alasti lavalle”-uneni, mun “kun avaan suuni sieltä kuuluu pelkkää lampaan määintää”- kauhukuvani?
En ole laulanut viisubiisiä perjantain jälkeen, en oo ehtinyt!On niin paljon asioita hoidettavana, oon omasta mielestäni saanut yllättävän paljon huomiota lehdissä, mun KENKÄNI ovat saaneet yllättävän paljon huomiota lehdissä!
Kuulin kampaajaltani tänään huhua että olisin ollut Radio Suomipopin jossain kaksintaisteluohjelmassa, tai siis en minä vaan mun biisini, Jaajon valintana. Apua, kaksintaistelu, ja mä kun kartan kilpailutilanteita, olen niissä huono!
Joku saattaa miettiä mitä siis teen euroviisuissa, LAULUkilpailussa. Sitä mäkin ihmettelen! Mutta mäpä en kilpailekaan muita tyyppejä vastaan vaan niiden kanssa. (mitenkohän mun on käynyt siinä kaksintaistelussa, iik…..!)
xo,H
18.01.2010
Niin siis nyt mä aion kehua ihmisiä.Liittyen perjantain viisupäivään. Mä varotan jo tässä alussa, on tosi kornia mutta kaikki oli vaan niin ihania että lista on pitkä...
- mun taustalaulajat ja koko taustaporukkani joka oli paikalla Tohlopissa. Ne oli niin mukana koko jutussa ja jännitti aivan yhtä paljon kuin minäkin!
-Ella ja Jesse Yleltä, eka meikkasi mut, toka laittoi hiukset. Mä rakastan niitä!Koska jos mulla ei olisi ollut kotoisa tunne mun stailauksessa, en olisi voinut mennä lavalle. Ne tajus mua täysin ja tuki kokoajan!
-Laura Juslin. Sen ansiosta mun ei tarvinnut miettiä miten mekko on mun päällä, se seurasi mua kokoajan ja pöyhi helmat oikeanlaiseksi. Ja puki mekon päivän aikana mulle ainakin kymmenen kertaa. Ja siis se mekko on ihana mun mielestä,sen varmaan kaikki jo tajusivat.
-Kaikki Ylen tyypit. Ei ollut yhtäkään ruttuturpaista taikka tympiintynyttä ihmistä, kaikki hymyilivät ja osoittivat oikeasti olevansa meidän artistien tukena.
-Kaikki äänitekniikkaan liittyvät tyypit. Kaikki meni putkeen, ja ne oli lisäksi todella suloisia ja vitsikkäitä velikultia. Viimeksi kun olin laulamassa taustoja viisuissa, jouduttiin näyttämään niille peppua joka kerta kun mikit asennettiin- sen proggiksen puvut vaati sen. Siksi ne varmaan nauroi joka kerta kun näki mut….!?
-Kuisma ja Panu, Annankadun tuottajat ja sovittajat. Ne hoiti stressaamisen laulubalansseista ja muista, ne tiesi miten ne pitää olla ja osasivat spekuloida niistä Akun tehtaan miesten kanssa. Eli mun ei tarvinnut siitäkään stressata
-Antti Kleemola. Se oli mulle kullanarvoinen. Sen ei olisi tarvinnut, mutta se tuki mua, koko päivän. Tutustuttiin syyskuun pressitilaisuudessa ja se on kuitenkin pitkänlinjan lauluntekijä ja laulaja, ja mä oon tällanen vasta-alkaja, mä sain siltä paljon rohkeutta. Se on varmasti myös hieno pedagogi!Oon todella onnellinen että nähdään finaalissa. Sen esitys kosketti. Kun katoin sitä jälkeenpäin, mua itketti kun se nousi seisomaan vikassa kertsissä.
-Kaikki muutkin artistit. Tunnelma oli tosi hyvä koko päivän.
-Viisufanit. Mä en osaa sanoa miten liikuttunut olen Viisufanien tuesta.
-Kaikki tyypit jotka kirjoittivat mulle lähetyksen jälkeen. Kiitos <3
Ja lopuksi vielä kehun Euroviisuja ja Yleä- tällainenkin päivä piti nähdä!Ylen tiimi tekee tota ohjelmaa täydestä sydämestä ja siellä on niin hyvä tunnelma, ihan kuin jossain riparilla aikoinaan. Euroviisut on jumala.
Näin. Nyt alan odottamaan että ääneni löytää takaisin kotiin - taisin hukata sen jonnekin A21:n DTM:n ja Beatrootin välimaastoon viikonloppuna…
xoxo,Heli
16.01.2010
MÄ OON NIIN ILOINEN!
Ei sitä voi ymmärtää etukäteen, miten yhtäkkiä joku euroviisu, joku kilpailu voikin muodostua näin ihanaksi!Sitä me hoettiin koko automatka taustalaulajieni kanssa-
Ja kyllä, Veuve Clicquot-magnum avattiin heti lähetyksen jälkeen
Koko päivä meni nopeasti mutta jännitin tietenkin aivan kamalasti, vielä juuri ennen lavalle menoa olin aivan paniikissa, mutta kun sitten kipitin sinne ja yleisö oli niin vastaanottavainen, kaikki huolet karisivat ja olin vaan NIIN fiilareissa!!!!Meillä oli siis aivan käsittämättömän hauskaa!
Tänään fiilistelen ja oon ihan pilvissä-en kyllä uskonut että tässä kävisi näin hyvin! Mutta huomenna rupean miettimään miten parantaa showta finaaliin. Tai no, ehkä vasta maanantaina.
Nyt familydinnerille spekuloimaan kaikkea, sitten vois kävästä vähän siellä koko euroviisujuttuni alkujuurilla, Punavuoressa..
Tarinoin lisää eilisestä ja muustakin kun palaan. Mulla on muunmuuassa lista ihmisistä, joita haluan kehua. Joinain päivinä vaan kaikki ihmiset on niin ihania, you know?
KIITOS KAIKILLE JOTKA TUKI MUA!!!!
xoxoxoxo,H
Ps. Euroviisutukkani toteuttaa tällä hetkellä omaa ydinolemustaan- sen oli tarkoitus näyttää edellisen illan juhlakampaukselta joka päässä on ensin juhlittu ja sitten nukuttu- ja sitten vain hieman sipaistu ennen lähetystä....mä niin jätän tän päähän koko päiväksi, iso tukka, me LIKE!!!!
14.01.2010
Noni, tästä se lähtee!Salille, kotiin pakkaamaan ja kohti Tamperetta veljen kyydissä!
Eilen oli vikat treenit, tytöille saatiin kengät jalkaan ja Rikulle löydettiin paita- tosin mä ehdin hetken jo fiilistelemään ajatusta torse nu- taustalaulajasta, oishan se vasta ollutkin jotain, puolialaston taustalaulaja!
Vaikka nyt kun mä mietin niin eihän se olisi edes ihmeellistä, milläköhän vuosisadalla kuvittelen eläväni…
Ystäväni tuttavani, vilkuttakaa mulle huomenna klo21 telkkariin, mä vilkutan sit teille!
Ja hei, yritän päivittää Twitteriä päivän aikana Tohlopissa, twitter.com/helikajo
...ja kuten ranskalaiset toivottavat, toivottakaa mulle taas sitä “merdeä”, eli…no, onnea
xoxo,
Heli
12.01.2010
Nyt tuli masennus.
Ei huvita mikään. Onneksi se tuli jo nyt. Ehtii vielä nousemaan ennen perjantaita.
Mikään ei siis huvita. Ja leukaan on puskemassa kaamea stressipaise. Sillä nimellä Katri, kosmetologini sitä kutsui, kun juoksin paniikissa kotini lähellä sijaitsevaan Puuteriin, jossa hän ottaa vastaan asiakkaitaan. Käyn siellä kyllä syntisen harvoin, mutta onneksi se paikka on olemassa tällaisia hätätilanteita varten.
Katri nakkasi mulle jonkun sähkölaitteen käteen, jolla käsittelin leukaani viisi minuuttia itsenäisesti sillä aikaa kun Katri hoiti “oikeaa ” asiakastaan-en ole koskaan ollut näin paniikissa finnistä enkä varmaan koskaan tulekaan olemaan. Kaikkea ne euroviisut teettää....
Laura J. oli katsomassa tänään treenejä ja kokonaisuutta, vielä puuttuu kaikilta taustalaulajilta kengät ja sellaista pientä mut nyt en halua miettiä sitä-mä luotan et Laura keksii ratkaisun!
Kuuntelen Emilie Loizeauta, ranskalaista artistia ja mietin, miten kaikki maailman artistit on saaneet oman uransa niin hienoon vaiheeseen, kappaleita julkaistua ja tyylinsä selväksi…mun maailman sekoittaa jo orastava finni tai se että radiotoimittaja pitää hieman liian pitkän tauon sanojen välissä esitellessään mun biisiä.Ja nytkin Emilie laulaa liian isoista kameleista!
Tottelen tällaisina stressaavina hetkinä yleensä Scarlett O’Haraa joka kaikista vaikeista asioista ajattelee, että “en ajattele sitä tänään vaan vasta huomenna”.
Onneksi on huominen ja lasillinen ihanalta viisufanilta saatua norjalaista punaviiniglögiä joka rentouttaa.
x0x0,
h
10.01.2010
Ei se jännitys ole lähtenyt pois. Mutta ruokahalu on tullut takaisin. Eli se siitä telkkariin mahtumisesta.
Katsoin ekat viisukarsinnat Yle Areenasta jälkeenpäin. Olin erään Punkahtavan bändin lämppärinä perjantaina samaan aikaan. Joo, kyllä. Pitkä tarina miten sinne päädyin mutta olin tupeerannut hiukseni ylös. Se olikin sit ainoa punk-asia mun keikassa.
Ei, mä valehtelen. Myös biisien pituudet (muutamat kestää vaan minuutin…) on kanssa aika punk. Ja yleisö oli suopeaa, yksi mies tuli pyytämään multa nimmarin, ja mä en aluksi uskonut sitä, nauroin vaan ja vitsailin! No voihan se tosin olla että mun bändiläiset oli maksaneet sille, ne on niin suloisia kun ne haluaa että mulla on hyvä ja itsevarma olo!
Lista asioista joita pelkään liittyen viisuihin:
-Että liukastun lavalla. Lava on uusi enkä ole siis tuntenut sitä jalkojeni alla, toisin kuin edellistä lavaa joka oli erittäin liukas.
-Etten löydä kameroita enkä onnistu kertaakaan katsomaan oikeaan kameraan. Tai että unohdan kokonaan katsoa niihin.
-Että en saa paniikissa korvamonitoriani korvaan. Se on kustomoitu mulle sopivaksi mutta en ole ihan vielä tajunnut miten päin se pitää sinne korvaan tunkea.
-Että taustalaulut kuuluvat liian lujaa telkkarissa. Ennen ne on kuuluneet hiljempaa mutta viime pe ne oli tosi lujalla. Mun biisin miksauksessa ne sopii hiljaisempana että mun räppäykseni silittämisistä, viskeistä ja kintuista kuuluu.
Lista asioista joita odotan liittyen viisuihin:
-Että pääsen esittämään lauluni, se on niiiiin kivaa!
-Että tapaan Ylen porukan, mm. Ellan, joka laittaa mun hiukset ja meikin. Tunnen sen parin vuoden takaa kun olin laulamassa taustoja ja se on suloinen ja cool tyyppi
-Että tapaan muut artistit, mm. Antin, jonka kanssa meillä synkkas jo tiedotustilaisuudessa. Ja Sister Twisterin, koska Victoria, mun taustalaulaja on kanssa ruotsinkielinen(haha, onko toi muka joku syy!)
--Että liukastun lavalla. Tulisipa ainakin show.
xoxo,Heli